ikinä koskaan aiheuttamastani tuskasta
miten julma ja kamala
olin eri ihmisen muodossa
säälittävä pelko että unohtaa
ne katseet, kosketukset kokonaan
ja sanat, jotka meitä vielä yhdistää
mitä ilman on turha edes yrittää
jospa lähden, etsin, ehkä onnistun
kodeissa muiden aina minä ahdistun
ja heitä kuitenkaan en vain osaa kiittää
unissani syytettävien kasvoja riittää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti