me juoksimme huvilakatua rantaan asti
kosketa mua kesäyö
kosketa mua yhtä varovasti
sä juoksit mua takaa ja mä unelmoin ikuisuudesta
keräsin sulle kiviä ja sanoin
kiitä maailman kukista
sä suljit silmät ja olin varma että näin kyyneleen
me oltiin kaikuvat askeleet kaupungissa
asvaltti huomasi meidän paenneen
eikä me puhuttu sinä iltana sanaakaan
rakastettiin jokaista henkäystä
jokaista vastaantulijaa
helsinki ei ollut enää sama ilman sinua
ei ullanlinna, hakaniemi ei arabiakaan
tämä ikävä ei tunne loppua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti